Suuri
määrä löysää nahkaa on vihikoiran
tunnusomaisin piirre. Sitä on erityisesti päässä
ja kaulassa ja se antaa vaikutelman, että koira olisi
pukeutunut pari numeroa liian isoon turkkiin.
Vihikoiran pennun charmiin ei ole totisesti vaikea ihastua.
Pieni, hitaasti lyllertävä pentu kasvaa kuitenkin
koiraksi, joka on paljon aktiivisempi kuin voisi kuvitella.
Kuten kaikki isokokoiset koirat, vihikoira kehittyy hyvin
hitaasti sekä fyysisesti että psyykkisesti. Vihikoiran
mieli voi olla edelleen pennun vaikka ruumiinrakenne on aikuisen.
Ne eivät ole aikuisia ennen kuin kolme vuotiaina.
Luonteeltaan vihikoira on hyvin ystävällinen,
lempeä ja tunteellinen, mutta ennen kaikkea se on valtavan
itsepäinen. Itsepäisyys on varmasti yksi tärkeimmistä ominaisuuksista,
joka vaikuttaa niiden jäljestyskykyyn. Koiran täytyy
olla hyvin itsepäinen, jotta sen saa jatkamaan väsymättä työskentelyä jäljen
perässä. Niiden itsepäisyys vaatii hyvin päättäväistä ja
kärsivällistä omistajaa, joka johdonmukaisesti,
ystävällisesti ja tarkoilla säännöillä ohjaa
vihikoiransa kasvatusta.
On tärkeää muistaa, ettei vihikoira ole ollut
seurakoirana kauan. Vihikoiralla on kauas menneisyyteen ulottuva
historia. Vain 4-5 vuosikymmentä sitten se eli vielä tarhakoirana,
joka on täydellinen vastakohta sille, että se nykyään
asuu ainoana seurakoirana perheessä. Tätä taustaa
vasten on helppo ymmärtää, että vihikoiralla
voi olla joskus vaikeuksia sopeutua uusiin olosuhteisiin.
Mitä enemmän se saa osallistua ja oppia pentuna,
sitä helpommin sopeutuminen käy myöhemmin.
Pentukasvatus on tälle rodulle välttämättömyys.
Vihikoira tarvitsee paljon tilaa ja se vaatii enemmän
liikuntaa kuin sen rauhallinen ulkonäkö antaa ymmärtää.
Se on iso, vahva koira, joka elää paljon nenänsä antaman
tiedon varassa. Kun näillä ominaisuuksilla varustettu
koira laittaa nenänsä maahan ja saa jäljen,
se saa valtavat voimat ja ohjastajalla täytyy olla ruista
ranteessa, jotta sitä jaksaisi pidellä.
Suomeen ensimmäinen vihikoira tuli Englannista 1924,
mutta Suomen Vihikoirayhdistys r.y. perustettiin 1971.
Suomessa vihikoirien kanta on hyvä. Koiramme perustuvat
Englannista, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta tuotuihin koiriin.
Meillä on hyvä punainen väri, joka on tuntemattomampi
Englannissa. Kahden punaisen yhdistelmässä väri
yleensä vaalenee ja punaisessa linjassa näyttää olevan
paljon valkoista, joka tulee ilmeisesti Talbot-koirista.
Tuntuu ihmeelliseltä, että valkoinen väri
on niin voimakas monien sukupolvien jälkeen.
Vihikoirien harrastajia ei ole monia, mutta ne ovat sitä ihastuneempia
rotuunsa. Ehkä sillä on myös merkitystä,
että kun on työskennellyt kovasti kehittyvän
nuoren koiran kanssa - kestää tosiaan melkein kaksi
vuotta ennen kuin vihikoira on kasvanut ulos nulikkavaiheestaan
- saa siitä suurenmoisen ystävän moniksi vuosiksi
eteenpäin.
