| (Grand Bleu de Gascogne)
Ryhmä: 6
FCI:n numero: 22
Hyväksytty: FCI 24.1.1996
SKL-FKK 25.4.1999
Alkuperämaa: Ranska
KÄYTTÖTARKOITUS:
Aseella metsästettäessä ja joskus ajometsästyksessä käytettävä rotu. Suurriistakoira, jota voidaan käyttää myös jänisjahdissa, yleensä
ajueena tai yksittäin jäljestävänä.
LYHYT HISTORIAOSUUS:
Erittäin vanha rotu, samoilta ajoilta kuin Pyhän
Hubertuksenkoira. Gaston Febus, de Foix’n kreivi, käytti 1300-luvulla isoista gascognenajokoirista
muodostettuja ajueita suden, karhun tai villisian metsästykseen.
Rotu on hyvin yleinen Etelä- ja Lounais-Ranskassa, erityisesti Gascognessa, josta rodun nimikin on peräisin. Se on kaikkien Etelä-Ranskasta kotoisin olevien ajokoirarotujen taustalla.
YLEISVAIKUTELMA:
Ikivanha rotu, erityisen ranskalaistyyppinen pään, karvapeitteen ja ilmeen suhteen. Hyvin vaikuttava, ilmentää rauhallista voimaa ja suurta ylväyttä.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE:
Tämän rodun yksilöllä on erittäin hyvä hajuaisti ja sointuva, matalasävyinen ulvonta. Sillä on metsästyksessä erittäin hyvä keskittymiskyky ja se on luontainen ajuekoira. Se on luonteeltaan rauhallinen ja tottelevainen.
PÄÄ
KALLO-OSA: Edestä katsottuna hieman holvautunut eikä kovin leveä. Niskakyhmy
on selvästi havaittavissa. Ylhäältä katsottuna kallon takaosa on suippo. Otsa
on täyteläinen.
OTSAPENGER: Vain hieman korostunut.
KIRSU: Musta ja hyvin kehittynyt. Sieraimet ovat avoimet.
KUONO-OSA: Voimakas ja yhtä pitkä kuin kallo. Kuononselkä on hieman kupera.
HUULET: Melko riippuvat ja selvästi alaleuan peittävät. Kuonon etuosa on niiden ansiosta sivulta katsottuna neliömäinen. Suupieli on selvästi havaittava, ei kuitenkaan löysä.
HAMPAAT/PURENTA: Leikkaava purenta. Etuhampaat ovat suorassa kulmassa leukoihin nähden.
POSKET: Kuivat, poskien nahka on yhdellä tai kahdella poimulla.
SILMÄT: Soikeat ja väriltään ruskeat, vaikuttavat hieman painuneilta paksujen silmäluomien alla. Alaluomi voi toisinaan olla jonkin verran löysä. Ilme on lempeä ja hieman surumielinen.
KORVAT: Rodulle tyypilliset: ohuet, sisäänpäin kiertyneet ja teräväkärkiset. Niiden tulee eteenpäin vedettyinä ulottua kirsun kärjen yli. Korvalehden kiinnityskohta on kapea ja sijaitsee selvästi silmän tason alapuolella.
KAULA: Kohtuullisen pitkä ja hieman kaareva. Kaulanahka on löysää.
RUNKO
SELKÄ: Melko pitkä, mutta kiinteä.
LANNE: Ei selvästi erottuva.
LANTIO: Hieman viisto ja pakaroita korostava.
RINTAKEHÄ: Pitkä, leveä ja kyynärpäiden tasolle ulottuva. Eturinta on leveä.
Kylkiluut ovat kohtuullisen kaareutuneet ja pitkät.
ALALINJA JA VATSA: Kupeet ovat litteät ja alas laskeutuneet.
HÄNTÄ: Melko paksu, joskus sen alapuolella voi olla joitakin viljan vihneitä muistuttavia karvoja. Häntä ulottuu kintereisiin, se on tyvestään vahva ja asennoltaan sapelimainen.
sivun yläreunaan |
|
RAAJAT
ETURAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat vahvat.
LAVAT: Melko pitkät, lihaksikkaat ja selvästi viistot.
KYYNÄRPÄÄT: Rungon myötäiset.
KYYNÄRVARRET: Vahvaluustoiset; jänteet ovat selvästi erottuvat.
KÄPÄLÄT: Hieman pidentyneen soikion muotoiset; varpaat ovat kuivat ja tiiviisti
yhdessä. Päkiät ja kynnet ovat mustat.
TAKARAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat vankat.
REIDET: Pitkät ja lihaksikkaat.
KINTEREET: Leveät, hieman kulmautuneet ja matalat.
KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät.
LIIKKEET: Tasapainoiset ja vaivattomat.
NAHKA: Melko paksua ja joustavaa. Nahka on väriltään musta tai mustien läiskien voimakkaasti kirjavoima, ei koskaan yksivärinen valkoinen. Limakalvot (karvattomat alueet) ovat mustat.
KARVAPEITE
KARVA: Lyhyttä, melko paksua ja hyvin tiheää.
VÄRI: Kauttaaltaan kimo (mustaa ja valkoista), vaikutelma on liuskeenharmaa; siinä voi olla mustia läiskiä, joiden koko voi vaihdella. Kummallakin puolella päätä on yleensä musta läiskä, joka peittää korvan, ympäröi silmän ja päättyy poskeen. Läiskät eivät yhdy päälaella, vaan niiden väliin jää valkoinen alue, jonka keskellä on usein rodulle tyypillinen pieni, soikea musta pilkku. Kummankin kulmakaaren
yläpuolella on enemmän tai vähemmän kirkas punaruskea merkki, joten vaikutelma on ”nelisilmäinen”. Myös poskissa, huulissa, korvien sisäpinnalla, raajoissa ja hännän alapuolella on punaruskeaa väriä.
KOKO
SÄKÄKORKEUS: Urokset 65 – 72 cm ja nartut 62 – 68 cm.
VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
Pää: Liian lyhyt pää; liian tasainen tai liian kapea kallo; ylös kiinnittyneet, lyhyet
tai riittämättömästi kiertyneet korvat.
Runko: Riittämätön rungon tilavuus; pehmeä selkä; luisu lantio; rotumääritelmästä
poikkeava häntä.
Raajat: Riittämätön raajojen luusto; pystyt lavat; hajavarpaiset käpälät; takaa katsottuna
pihtikinttuiset takaraajat.
Karvapeite: Liian lyhyt ja ohut karvanlaatu.
Käyttäytyminen: Arkuus.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Epätyypillisyys; täysin rotumääritelmästä poikkeava karvapeite; vaaleat silmät; vakavat anatomiset epämuodostumat; havaittavissa olevat invalidisoivat viat; pelokkuus tai aggressiivisuus; ylä- tai alapurenta.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina
kivespussiin.
|