| Iso gascognenajokoira on ikivanha rotu, joka polveutuu St. Hubertuksen koirasta, eli vihikoirasta sekä useista eteläranskalaisista ajokoiraroduista. Ranskankielinen nimitys - suuri sininen kuvastaa rodun laikukasta valkomustaa turkkia, joka näyttää siniharmaalta.
Gaston Febus de Foix'n kreivi käytti isoja sinisiä suden, karhun, peurojen sekä villisian metsästykseen 1300-luvulla. Edelleen koiria käytetään suurriistaan, mutta myös jäniksen metsästykseen ajueena sekä yksin. Samasta Gascognen ajokoiraperheestä löytyy myös basset sekä pieni gascognenajokoira. Etelä-Ranskassa erityisesti Gascognen alueella rotu on hyvin yleinen.
Suomeen ensimmäiset iso gascognenajokoirat rekisteröitiin 1990-luvun lopulla, ja kaikkiaan niitä on rekisteröity Suomessa 14 (v. 2011 alussa).
|
|
Rauhallisuus on rodun vallitsevin piirre. Se kuitenkin katoaa kuin tuhka tuuleen koiran päästessä riistan jäljille. Muiksi ominaisuuksiksi mainitaan erinomainen hajuaisti sekä matalasävyinen, melodinen ulvonta.
Iso gascognenajokoirat ovat luonteeltaan hyvin ihmis- ja lapsirakkaita ja ne kiintyvät omistajaansa syvästi. Rotu on myös hyvin itsenäinen ja itsepäinen, mikä tekee siitä hyvin omanarvontuntoisen. Miellyttämisen halua ei juuri ole ja koira tarvitsee selvän ja vahvan johtajan, jotta se kunnioitaa ja tottelee omistaansa. Muiden koirien kanssa iso gascognelainen tulee hyvin toimeen.
Lähde: Veera Korvenkari - BassetBulletin 3/2009
|
