|
Ryhmä: 6
FCI:n numero: 213
Hyväksytty: FCI 9.6.1999
SKL-FKK 25.3.2001
HANNOVERINVIHIKOIRA 1/4
(HANNOVERSCHER SCHWEISSHUND)
Alkuperämaa: Saksa
KÄYTTÖTARKOITUS:
Jäljestykseen käytettävä koira.
LYHYT HISTORIAOSUUS:
Hannoverinvihikoirat
polveutuvat lähes
muuttumattomina
varhaiskeskiaikaisesta ns. kytketystä jälkikoirasta.
Ajavien koirien ryhmästä jälkikoira saavutti jo germaanisten kansojen heimo-oikeuksien
aikaan (noin vuonna
500 e.Kr.) merkittävän aseman. Tuliaseiden myötä suurriistan
metsästystavat muuttuivat,
ja koiraa tarvittiin etsimään haavoittunutta riistaa.
Kytketyllä jälkikoiralla oli
tähän parhaat edellytykset kuten myös siitä kehittyneellä jäljestysvihikoiralla.
Erityisesti”
Hannoversche Jägerhof” Hannoverin kuningaskunnassa
kehitti tätä koirarotua
ja säilytti luotettavat käyttöominaisuudet.
Vuodesta 1894 lähtien kasvatustyön
hoiti ”Verein Hirschmann e.V.”, joka myös
vakiinnutti rodun nimen hannoverinvihikoiraksi.
Sen jälkeen rotua on jalostettu ankaralla käyttöominaisuuksiin
perustuvalla
valinnalla ja sen yksilöitä käytetään
ainoastaan suuriista-alueilla sorkkaeläinten
jäljestykseen erikoistuneina.
YLEISVAIKUTELMA:
Toimintakykyinen
hannoverinvihikoira on keskikokoinen,
voimakas ja mittasuhteiltaan tasapainoinen. Hyväasentoisten
ja voimakaslihaksisten
etu- ja takaraajojen ansiosta koira kykenee kestävään
työskentelyyn.
Korkeat raajat, erityisesti pitkät eturaajat, ovat epätyypilliset
ja vaikeuttavat jälkitarkkaa
työskentelyä. Leveä ja syvä rintakehä antaa
runsaasti tilaa keuhkoille sekä mahdollistaa pitkän ja rasittavan metsästyksen.
Hieman ryppyinen otsa ja kirkkaat,
tummat silmät antavat hannoverinvihikoiralle sille tyypillisen,
totisen ilmeen. Myös
punainen pohjaväri on rodulle tyypillinen. Se voi vaihdella
vaalean kellertävänpunaisesta
tummaan juovikkaaseen, lähes mustalta vaikuttavaan sävyyn.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA:
Rungon pituuden
suhde säkäkorkeuteen
on 1,4
: 1. Rintakehän syvyyden suhde säkäkorkeuteen
on 0,5 : 1. Kuonon pituuden suhde
pään koko pituuteen on 0,5 :
1.
KÄYTTÄYTYMINEN
/ LUONNE:
Rauhallinen, varmaluonteinen ja yhteistyökykyinen
sekä valikoiva, jopa kriittinen vieraita kohtaan. Hyvä keskittymiskyky
metsästykseen liittyvässä jäljestystyössä sekä voimakas
yhteenkuuluvuus ohjaavaan
metsästäjään.
PÄÄ:
Otsanahka on hieman ryppyinen.
KALLO-OSA: Leveä, hieman kaareva ja takaosaa kohti levenevä.
Niskakyhmy on
vain hieman erottuva.
Kulmakaaret ovat sivulta
katsottuna
selvästi
erottuvat.
OTSAPENGER: Erittäin selväpiirteinen,
uroksilla voimakkaampi
kuin nartuilla.
KIRSU: Kookas, leveä ja
useimmiten musta,
harvoin tummanruskea. Sieraimet
ovat avoimet.
KUONO-OSA: Voimakas, syvä, leveä ja
käyttötarkoitukseen soveltuva (noin
puolet pään koko pituudesta). Kuononselkä on
kalloa kohti vähitellen kapeneva ja
lähes suora tai hieman kyömy, uroksilla selvemmin
kuin nartuilla. Alaleuka on
voimakas.
HUULET: Leveästi alaleuan peittävät ja pyöristyneet.
LEUAT / HAMPAAT / PURENTA:
Leuat ovat normaalisti kehittyneet, hyvin
vahvat ja suorat antaen tarvittavan tilan kaikille 42
hampaalle. Leikkaava tai tasapurenta.
POSKET: Vahvalihaksiset ja hyvin voimakkaat.
SILMÄT: Eivät ulkonevat eivätkä syvällä sijaitsevat,
tummanruskeat. Silmäluomet
ovat tiiviit, eivät kierry sisään- eivätkä ulospäin.
KORVAT: Keskipitkät, ylös ja leveästi kiinnittyneet,
sileästi ja kiertymättä päänmyötäisinä riippuvat, kärjestään tylpästi pyöristyneet.
KAULA:
Pitkä, vahva ja vähitellen rintakehää kohti
levenevä. Kaulanahka on
täyteläistä ja löysää, se voi
olla myös hieman riippuvaa.
RUNKO
YLÄLINJA: Pitkä, usein hieman takakorkea.
SÄKÄ: Normaalisti kohoava; kaulan kiinnityskohta
on voimakas.
SELKÄ: Vahva.
LANNE: Leveä, joustava ja hieman
kaareva.
LANTIO: Leveä, pitkä, tilava ja hännäntyveä kohti
hieman laskeva.
RINTAKEHÄ: Syvä ja tilava, leveyttään
syvempi.
ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva
on loivasti kohoava.
HÄNTÄ: Ylös kiinnittynyt, pitkä ja vain
hieman kaareva, tyvestään vahva ja kärkeä kohti vähitellen kapeneva.
RAAJAT
ETURAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat
ovat sivulta katsottuna
pystysuorasti rungon
alle sijoittuneet
ja suorat. Edestä katsottuna suorat,
usein seistessä ahdasasentoiset;
runkoon nähden
sopusuhtaiset.
LAVAT: Tiiviisti
rungonmyötäiset, kiinteälihaksiset
ja selvästi
viistot.
OLKAVARRET: Pitkät.
KYYNÄRPÄÄT: Taakse sijoittuneet ja rungonmyötäiset.
KYYNÄRVARRET:
Suorat ja lihaksikkaat.
VÄLIKÄMMENET: Leveät ja lähes
pystysuorat.
RANTEET:
Hieman
joustavat.
KÄPÄLÄT: Voimakkaat ja pyöreät.
Varpaat
ovat hyvin kaareutuneet ja tiiviisti
yhdessä. Päkiät ovat suuret ja kestävät,
kynnet vahvat.
TAKARAAJAT
YLEISVAIKUTELMA:
Takaraajat ovat
takaa katsottuna
suorat. Hyvät
kulmaukset.
Keskikokoisella
korkeuttaan pitemmällä koiralla
takaraajan mittasuhteet runkoon
nähden
ovat normaalit.
REIDET: Voimakaslihaksiset.
POLVET: Kulmaus yli 120°.
SÄÄRET: Suorat ja kuivat.
KINTEREET: Leveät ja vahvat.
VÄLIJALAT: Lähes kohtisuorassa maahan nähden.
KÄPÄLÄT: Pyöreähköt; varpaat
ovat tiiviisti yhdessä.
LIIKKEET:
Kaikissa askellajeissa
hallitut, tehokkaat, joustavat ja laukassa maatavoittavat.
Mieluisimmat liikuntamuodot työskennellessä ovat
käynti ja laukka.
NAHKA:
Paksua ja melko löysää,
voimakkaasti poimuista päässä ja joskus
kaulan alueella. Ryppyinen otsanahka on tyypillistä.
KARVAPEITE
KARVA: Lyhyttä ja tiheää, laadultaan
karheasta karkeaan. Reisien takaosassa
karva on hieman pitempää ja jäykempää kuin
muualla. Hännässä karva on tiheää ja
karkeaa, hännän alapuolella hieman pitempää ja
jäykempää.
VÄRI: Saksanhirvenpunainen
tai juovikas, maskillinen
tai maskiton.
Punaisen
sävy voi olla vaaleasta tummaan ja juovikkuus vähäisestä voimakkaaseen.
Pienet
valkoiset rintamerkit hyväksytään.
KOKO JA PAINO
SÄKÄKORKEUS: Urokset 50 – 55 cm ja nartut
48 – 53 cm.
PAINO: Urokset
30 – 40 kg ja nartut 25 – 35
kg.
VIRHEET:
Kaikki
poikkeamat
edellämainituista
kohdista
luetaan virheiksi suhteutettuna
virheen vakavuuteen.
Neliömäinen rakenne; hento luusto; ylä- tai
alapurenta; ensimmäisten välihampaiden
tai muiden
hampaiden
puutokset;
silmäluomien kiertyminen
ulos- tai sisäänpäin
(ektropium,
entropium);
kiertyvät
tai pienet
korvat; voimakas
takakorkeus;
notko- tai
köyryselkä; tynnyrimäinen rintakehä;
voimakkaasti
kiertynyt
tai ohut
häntä; pystyt tai löysät lavat; voimakas
pihtikinttuisuus tai länkisäärisyys;
hajavarpaiset
tai jäniksenkäpälät.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
Yllämainitut
viat voimakkaina
tai useita
yhdessä esiintyvinä.
HUOM. Uroksilla
tulee
olla kaksi normaalisti
kehittynyttä kivestä täysin
laskeutuneina
kivespussiin. |
