Suomessa vielä suhteellisen harvinainen rotu, rekisteröinnit jäävät vuosittain alle kymmeneen yksilöön. Baijerinvuoristovihikoira on kotoisin Saksasta. Rodun on kehittänyt paroni Karg Bad Reichenhaaissa 1800-luvun lopulla. Hannoverinvihikoira todettiin liian kookkaaksi ja raskaaksi vuoristoseudulle, joten siihen risteytettiin samoja matalajalkaisia ajokoiria, joista mäyräkoirakin on jalostettu. Rotumääritelmä hyväksyttiin vuonna 1883 ja oman yhdistyksensä sai Saksassa 1912. Suomeen ensimmäiset yksilöt tuotiin 1969 ja tähän mennessä on rekisteröity hieman toistasataa yksilöä.

Rakenteeltaan baijerinvuoristovihikoira on melko kevyt, mutta kuitenkin erittäin lihaksikas ja jäntevä, selvästi korkeuttaan pidempi. Väritys vaihtelee keltaisesta tummanpunaiseen, naamassa on usein musta maski. Valkoisia merkkejä ei sallita ja musta väri punaisin merkein on ehdottomasti kielletty. Korkeus on 45-50cm.

Baijerilainen on hyvin kestävä ja liikkuva koira. Nykyään baijerilaista käytetään pääasiassa haavoittuneen riistan jäljittämiseen ja esimerkiksi kolarihirvien etsimiseen. Baijerilaisen jäljestystyyli on tarkka ja rauhallista. Se etenee jälkitarkasti kävelyvauhtia ja merkkaa kulmat millilleen. Ajavaksi koiraksi siitä ei ole, se kyllä ajaa jänistäkin mutta yleensä ääneti.