ALKUPERÄ:
Basset fauve de bretagne eli bretagnenbassetti polveutuu grand fauve de bretagnesta, jota nimitetään myös griffon fauve de bretagneksi. Se on hurja metsästäjä, jonka säkäkorkeus on 48-58 cm.
Jo Ludvig XIV:sta hallitessa 1500-luvulla käytettiin bretagnengriffoneita hirvien, villisikojen ja petoeläinten metsästykseen.
Maailmansodat vähensivät fauvekantaa ja rotu rakennettiin uudelleen käyttämällä isompaa karkea- ja kellanruskeakarvaista grand fauve de bretagnea, risteyttämällä matalajalkaista bretagnelaiskoiria esim. sekarotuisia fauveja, beagleja, petit basset griffon vendeenejä, mäyräkoiria ja ehkä jopa terriereitä.
Uusi rotu soveltui paremmin hitaammalla vauhdilla ajamiseen sekä metsästykseen pienemmillä alueilla.
Perinteisesti tällä rodulla on metsästetty neljän koiran ajueena, mutta nykyisin rotua käytetään yksin tai parettain. Se sekä vainuaa, että ajaa riistaa liikkeelle ja on parhaimmillaan työskennellessään vaikeassa, kallioisessa metsämaastossa.
Ensimmäinen basset fauve de bretagne tuli Suomeen Tanskasta vuonna 1989 ja ensimmäinen pentue syntyi Beacock-kenneliin vuonna 1993.
Suomen Kennelliitto on hyväksynyt 13.2.2007 alkaen rodun suomenkieliseksi nimeksi bretagnenbassetti.
NYKYTILANNE JA KÄYTTÖ:
Nykyään bretagnenbassetteja rekisteröidään vuodessa n. 50. Suurin osa koirista on seurakoirina, joiden kanssa harrastetaan jäljestystä tai metsästystä.
Osa fauveista on aktiivisilla metsästäjillä jäniksen- ja toisinaan ketun ajossa. Ajokoemuodot tällä rodulla ovat dreeverien ajo- ja ketunajokoe. Ennen vuotta 2008 kilpailtiin mäyräkoirien ajokokeessa.
Suosituin koemuoto on metsästyskoirien jäljestyskoe, mejä. Bassetit soveltuvat erinomaisen hyvin tähän koemuotoon tarkan ja kohtalaisen rauhallisen jäljestämistapansa ansiosta. Muutama bretagnenbassetti on kilpaillut agilityssä.
LUONNE:
Rodun harrastajapiireissä tutuksi tulleella lauseella ”Syttyy ulkona, sammuu sisällä" kuvataan hyvn rotua ja se kertoo paljon.
Bretagnenbassetin luonnetta voisi kuvailla seuraavilla sanoilla: vilkas, utelias, reipas, vaudikas, herkkä, ystävällinen ja mukautuva, mutta toisinaan se on myös vahvaluonteinen ja omapäinen. Fauve on voimakas ja kestävä sekä erittäin riistaverinen, jolla on hyvä vainu ja riittävästi rohkeutta. Rotu on kuitenkin osoittautunut myös erinomaiseksi kotikoiraksi. Rodulla on saavutettu hyviä tuloksia verijälki- ja ajokokeissa. Vapaana pitäminen saattaa metsästysvietin vuoksi olla vaikeaa. Rotu tarvitsee vilkkautensa vuoksi paljon aktivointia. Koiran luonteesta riippuen bretagnenbassetti voi oppia helpostikin uusia asioita, mutta omapäisimmät yksilöt voivat taas olla hyvinkin itsepäisiä ja vahvaluonteisia. Mutta kuitenkin fauvet tekevät parhaansa miellyttääkseen isäntäänsä.
|
|
ULKOMUOTO:
Basset fauve de bretagne on muita basset-rotuja pienempikokoisempi ajokoira: sen säkäkorkeus on 32-38 cm. Paino noin 12-18 kiloa, koiran rakenteesta riippuen. Se on hieman korkeuttaan pitempi. Fauve on liikkeissään nopea, ketterä ja aina valmiina liikkeelle. Koiran liikkeitä kuvataan rotumääritelmässä eloisiksi. Sillä on pitkänomainen kallo ja kuono. Pitkät, riippuvat korvat ovat matalalle kiinnittyneet. Korvat ulottuvat käännettäessä miltei kuonon kärkeen asti. Tummissa silmissä on eloisa ilme. Kaula on lyhyt, häntä keskipitkä ja sapelimainen. Kirsun väri kuuluisi olla rotumääritelmän mukaan musta, mutta vaaleampikin väri sallitaan. Bretagnenbassetin turkki on karkea, kuiva, tiivis ja melko lyhyt, väriltään kultaan vivahtavan vehnänvärinen, tiilenpunertava tai kellanruskea. Turkki ei koskaan saa olla pörröinen tai villava. Rotu kuuluu nyppimällä "strippaamalla" eli sormin trimmattaviin rotuihin.
TERVEYS:
Basset fauve de bretagne on suhteellisen terve rotu, se ei ole vielä toistaiseksi mukana PEVISA:ssa (Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma).
Vaikka ehdottomasti valtaosa koirista on terveitä koko ikänsä, rodun vakavimpana ja suurimpana ongelmana on epilepsia.
Allergioita esiintyy myös jonkin verran rodussa, samoin kilpirauhasen vajaatoimintaa sekä vähäisempiä määriä silmäsairauksia.
Muita rodun jalostuksessa huomioon otettavia seikkoja luonteen lisäksi ovat karvanlaatu, purentavirheet ja häntämutkat. |
