Sirpa Teikari Seinäjoen Eläinklinikka (lainattu kirjoittajan luvalla Belgianpaimenkoirat- lehdestä)

"Artikkeli julkaistu Basset Bulletiinissa 1/1999"

Säännöllinen matolääkitys kuuluu jokaisen koiran perusterveydenhoitoon riippumatta siitä, onko koiralla havaittu matoja vai ei. Tavalliset matolääkkeet tehoavat hyvin tavallisimpiin suomalaisiin sisäloisiin, mutta ulkomailta tullut koira voi olla syytä madottaa huolellisemmin. Monien sisäloisten elinkierto vaatii pääisännän lisäksi yhden tai useamman väli-isännän. Pääisäntä erittää ulosteessa madon munia, väli-isäntä, esimerkiksi väive tai jänis, saa infektion ulosteesta ja myöhemmin uusi pääisäntä, tässä tapauksessa koira, saa infektion syömällä väli-isännän. Monet madot voivat vaeltaa suolistosta kudoksiin ja säilyä siellä tartuntakykyisinä vuosia.

SUOLIKAISET

Koirilla esiintyy yleisimmin suolinkaisia (Toxocara canis, Toxascaris leonina). Täysikasvuiset suolinkaiset ovat vaaleita 5-10 cm pitkiä, 2-3 mm paksuja suippopäisiä matoja. Suolinkaiset eivät välttämättä tarvitse väli-isäntää, vaan niiden munat kypsyvät ulosteessa, jonka välityksellä tartunta tapahtuu. Munat säilyvät tartuntakykyisinä jopa kaksi vuotta. Pennut voivat saada tartunnan emältään myös istukan ja maidon kautta. Osa suolinkaisen toukista vaeltaa suolistosta muualle kudoksiin, jossa ne säilyvät tartuntakykyisinä. Matolääkkeet eivät tehoa koteloituneisiin toukkiin. Aikuinen terve koira kestää voimakkaankin suolinkaisinfektion oireilematta, mutta pennut sairastuvat helpommin. Oireina ovat mm. oksentelu, ripuli, mahakivut, ummetus, isomahaisuus, kiilloton karva, levottomuus ja laihtuminen. Alle kaksiviikkoisilla pennuilla saattaa olla sierainvuotoa ja hengitysvaikeuksia. Suolinkaisiin tehoavat kaikki yleisimmin käytetyt matolääkkeet esimerkiksi Axilur, Canex, Flubenol ja Lopatol.

HEISIMADOT

Heisimatoja esiintyy koirilla Suomessa varsin harvoin. Koiraheisimadon (Dipylidium canimum) väli-isäntänä toimii kirppu tai väive, ja väli-isännän puuttuminen katkaisee yleensä toimintaketjun. Lämpimissä maissa ulkoloisia on enemmän, ja heisimatotartunnan vaarakin on suurempi. Leveä heisimato (Diphyllobothrium latum) tarttuu raa'an järvikalan (petokalat: mm. hauki ahven, made) välityksellä. Muiden heisimatojen väli-isäntinä toimivat jänis, kani, lammas, hirvi ym. Heisimadot koostuvat jaokkeista ja näitä riisiryynin näköisiä ja kokoisia jaokkeita saattaa näkyä heisimatojen vaivaaman koiran ulosteessa tai peräaukon suulla. Heisimatoinfektio on usein oireeton, vain epämääräisiä mahavaivoja tai kutinaa peräaukon seudulla voi esiintyä. Heisimadot voi häätää erityisillä heisimatolääkkeillä (esim. Droncit). Leveän heisimadon häätämiseen tarvitaan ohjeannos 8-kertaisena. Myös Lopatol tehoaa heisimatoihin. Flubenolilla tai Axilurilla ei ole tehoa leveään eikä koiraheisimatoon.

HAKAMADOT

Hakamadot tarttuvat ulosteiden välityksellä kuten suolikaiset. Koira voi saada hakamatotartunnan myös suoraan ihon läpi tai pentu istukan tai maidon välityksellä. Hakamadot kiinnittyvät suolen seinämään verta imeäkseen ja niiden aiheuttamat oireet liittyvätkin verenhukkaan: anemia, mustat tervamaiset ulosteet, heikkous ja joskus jopa kuolema. Aikuisia matoja ei yleensä näy ulosteissa. Osa hakamadon toukista vaeltaa suolistosta muualle elimistöön ja koteloituu aktivoituakseen tiineyden aikana. Hakamatotartunnan saanut narttu voi aktivoida koteloituneita toukkia jopa kolmena maidonerityskautena tartunnan jälkeen. Mitkään matolääkkeet eivät tehoa koteloituneisiin toukkiin. Suolistossa eläviin hakamatoihin tehoavat kaikki yleisimmin käytetyt matolääkkeet. Nartun madotusohjelma - astutuksen aikaan - 10 vrk ennen laskettua penikointia - 10 vrk penikoinnin jälkeen. Pennun madotusohjelma - 10 vrk syntymän jälkeen - 6 viikon ikäisenä - 11 ja 15 viikon ikäisenä (n. viikkoa ennen rokotuksia) - esim. Flubenol. Ulkomailta tuodun tai siellä vierailleen koiran madotus - madotus vähintään kerran laajakirjoisella matolääkkeellä - Lopatol tai esim. Axilur + DroncitELL.