Lahden Eläinlääkäriasema, puh. 03-884030 Seppo Lamberg

"Artikkeli julkaistu Basset Bulletinissa nro 1/2001"

VÄLILEVYRAPPEUMA JA VÄLILEVYTYRÄ

Välilevyn ulompi osa muodostuu vahvasta sidekudosrenkaasta, anulus fibrosus, jonka sisällä on pehmeämpi ydinosa, nucleus pulposus. Välilevyn ja nikaman välissä on hyaliinirustoa, välilevy kiinnittyy sekä rustoon että nikaman runkoon. Välilevyn tarkoituksena on yhdistää nikamia toisiinsa, mahdollistaa niiden keskinäinen liikkuvuus jakaen paineen tasaisesti sekä vaimentaa iskuja. Välilevyn rappeuma alkaa nukleus pulposuksen reunoilta edeten kohti keskustaa. Ns. kondrodystrofisilla roduilla välilevyn muuttuminen alkaa jo alle vuoden ikäisenä. Muilla roduilla muutos käynnistyy vasta n. 8 vuoden iässä. Anulus fibrosuksen muutos seuraa nucleuksen rappeutumista. Rappeutuessaan välilevy menettää vähitellen joustavuuttaan, sen ravinnon saanti vaikeutuu, kunnes välilevy kalkkeutuu. Kondrodytrofisilla roduilla muutokset ovat jo vuoden iässä alkaneet suurimmassa osassa välilevyjä, ja 6-7 vuoden iässä on rappeumamuutoksia nähtävissä mm. röntgenkuvauksessa.
Välilevytyrät jaetaan kahteen Hansen tyypin ryhmään.
- 1. tyypin tyrissä nucleus pulposuksen massa työntyy anulus fibrosuksen läpi selkäydinkanavaan.
- 2. tyypin tyrässä annulus fibrosuksen sisemmät kerrokset ovat revenneet, mutta ulkoreuna pitää nukleusmassan sisällään muodostaen tyrän.
Oireet vaihtelevat lievästä kivusta neliraajahalvaukseen riippuen tyrän asteesta ja sijainnista.
Taudinmääritys tehdään oireiden, tunnustelun, neurologisen tutkimuksen ja rtg-kuvauksen perusteella. Muutoksen tarkan sijainnin ja luonteen selvittäminen edellyttää varjo-ainekuvausta.
Lieviä tapauksia voidaan hoitaa ns. konservatiivisesti. Liikunnan rajoitus on ensiarvoisen tärkeää, lääkehoitona käytetään kipulääkkeitä ja kortikosteroideja. Jos neurologiset oireet ovat voimakkaita tai oireilu pitkittyy, joudutaan turvautumaan leikkaushoitoon. Ennuste riippuu oireiden luonteesta ja kestosta. Uusimistodennäköisyys ilman leikkaushoitoa on n. 30 %:n luokkaa.

LUMBOSAKRAALISTENOOSI

Lumbosakraalistenoosi voi johtua synnynnäisesti ahtaasta selkäydinkanavasta, ligamenttien hypertrofiasta, välilevy sairaudesta, luupiikkien aiheuttamasta puristuksesta tai nikamien välisestä yliliikkuvuudesta. Oireena havaitaan sairauden alkuvaiheessa tunnusteluarkuutta lantiorangan loppuosasta sekä kipua jalkojen taaksekäännössä. Makuulta nouseminen ja hyppääminen aiheuttavat usein kipua. Sairauden edetessä takaraajoihin kehittyy halvausoireita. Myös rakon ja peräsuolen sulkijalihaksen hermotukseen voi kehittyä häiriöitä.
Taudinmäärityksessä esitiedoilla ja kliinisellä tutkimuksella on suuri merkitys. Röntgentutkimus antaa tietoa luisista rakenteista ja varjoainekuvauksella voidaan todeta kompressiomuutoksia. Kuvaukset voivat kuitenkin olla löydöksettömiä huolimatta voimakkaasta oireilusta. Erittäin hyödyllinen tällä alueella on lihasten sähköistä toimintaa selvittävä EMG tutkimus. Tämä on kuitenkin suomessa rajoitetusta saatavilla oleva menetelmä.
Lieviä tapauksia hoidetaan konservatiivisesti. Tauti on usein etenevä ja vaatii leikkaushoitoa.

SPONDYLOOSI

Spondyloosilla tarkoitetaan selkänikamien välistä silloitusta, joka johtaa rangan jäykistymiseen ja nikamavälien ahtautumiseen. Spondyloosi voi olla seurausta useista selkärangan sairauksista.
Taustalla voi olla nikamien välinen yliliikkuvuus, instabiliteetti, nikamien epätäydellinen kehittyminen ja tulehdukset. Itsenäisenä sairautena esiintyessään käytetään nimitystä spondylosis deformans. Tälle sairaudelle ovat tyypillisiä nikaman alapuolelle ja sivulle kehittyvät luupiikit.
Tauti voi olla täysin oireeton huolimatta laajoista röntgenkuvauksessa havaittavista muutoksista. Joskus luupiikit ahtauttavat juurikanavia aiheuttaen kipua ja halvausoireita. Leikkaushoito voi olla ainoa mahdollinen näissä tapauksissa. Selkäydinkanavan ahtautuminen on harvinaista.

WOBBLER SYNDROMA

Wobbler syndromalla tarkoitetaan kaularangan selkäydin kompressiota, joka johtuu kaularangan kehityshäiriöstä. Häiriö on tavallisimmin kaularangan alaosassa. Bassetilla tautia todetaan ylempänä kaularangassa. Kaulanikamien välisen huonon niveltymisen seurauksena nikaman etuosa pääsee nousemaan, jolloin ydinkanava ahtautuu. Nikamien keskinäinen liike aiheuttaa myöhemmin muutoksia välilevyyn, joko tyrän tai anulus fibrosuksen paksuuntumista. Myös selkärankaa tukevat ligamentit saattavat reagoida. Nikamien välisiin niveltymisiin voi myös kehittyä luupiikkejä. Taudin syy on osin tuntematon. Se esiintyy yleensä suurikokoisilla roduilla ja nopeakasvuisuus ja liiallinen ruokinta altistavat muutoksille.
Tauti esiintyy tavallisimmin dobermannilla ja tanskandogilla, mutta sitä tavataan muillakin roduilla. Tanskandogilla oireet ilmaantuvat yleensä 3-18 kk iässä, dobermannilla usein myöhemmin, vasta 5-9 vuoden iässä.
Sairauden alkuvaiheessa esiintyy yleensä lievää takajalkojen liikehäiriötä, joka tyypillisesti on luonteeltaan paheneva. Sairauden edetessä oireet ilmaantuvat myös etujalkoihin. Sairaus voi akutisoitua nopeasti välilevytyrän seurauksena.
Taudinmääritys tapahtuu oireiden ja esitietojen ohella neurologisen tutkimuksen ja röntgenkuvauksen avulla. Konservatiivisella hoidolla saavutettu hoitotulos on usein tilapäinen ja heikko. Vaikeammat tapaukset vaativat leikkaushoitoa. Ennuste on kohtalaisesta varaukselliseen muutosten laajuudesta riippuen.

DISKOSPONDYLIITTI

Diskospondyliitti tarkoittaa nikamien ja välilevyjen bakteeritulehdusta. Bakteeri kulkeutuu alueella veriteitse, tavallisimmin ensisijainen tulehdus on iholla, virtsateissä tai kiveksissä.
Tautia tavataan eniten suurikokoisten rotujen keski-ikäisillä yksilöillä. Oireina havaitaan paikallista kipua, kuumetta, haluttomuutta ja laihtumista. Neurologiset löydökset ovat aluksi vähäisiä lisääntyen vähitellen taudin aiheuttamien kudosmuutosten seurauksena.
Taudinmääritys tapahtuu oireiden ja röntgentutkimuksen avulla. Aiheuttajabakteeria voi eristää virtsa- tai veriviljelyllä. Jälkimmäinen tekniikka on vaativa, eikä ole rutiinikäytössä. Ensisijainen hoito on 4-6 viikkoa kestävä antibioottihoito. Vaikeissa tapauksissa voidaan joutua turvautumaan leikkaushoitoon.

SELÄN RAKENTEESTA

Koiralla on 7 kaulanikamaa, 13 rintanikamaa ja 7 lannenikamaa.
Kolme ensimmäistä häntänikamaa ovat liittyneet yhteen muodostaen sakraaliluun, johon lantio nivelöityy. Häntänikamia on vaihteleva määrä. Nikamia yhdistävät välilevyt, diskukset, joita on noin 50. Ensimmäinen välilevy on toisen ja kolmannen kaulanikaman välissä. Selkärankan yläosa muodostaa luisen selkäydinkanavan, jossa selkäydin sijaitsee.
Selkäydinhermot haaraantuvat nikamien välisistä aukoista. Selkäydin loppuu tavallisesti 7 lannenikaman kohdalla. Tämän jälkeen selkäydin jakautuu cauda equinaksi kutsutuksi ääreishermojen kimpuksi.
Selkärankaa tukee joukko ligamentteja, jotka voivat osallistua selkäsairauden oireiden kehittymiseen. Nikamien välillä on myös nivelöitymisiä, joihin voi kehittyä muutoksia.
Selkäydin jaetaan tutkimuksen perusteella segmentteihin, jotka eivät aina sijaitse vastaavan nikaman kohdalla. Oireiden liittymisellä tiettyyn segmenttiin kohdistetaan muutoksia selkärangan eri osiin.
Selkäsairaudet voidaan jakaa kompressiivisiin ja ei kompressiivisiin.
Kompressiovaurioissa kohdistuu puristus selkäytimeen tai selkäydinhermoihin. Tyypillisiä aiheuttajia ovat välilevytyrät, murtumat, kasvaimet ja sijoiltaanmenot. Nämä taudin tarvitsevat usein leikkaushoitoa.
Ei kompressiivisia sairauksia ovat tulehdukselliset sairaudet, rappeumamuutoksia aiheuttavat tilat, aineenvaihdunnalliset sairaudet sekä lihasperäiset kiputilat.

ATLANTOAKSIAALINEN SUBLUKSAATIO

Kyseessä on ensimmäisen ja toisen kaulanikaman sijoiltaan meno. Taustalla on usein nikamien sidejärjestelmän huono kehittyminen tai vamman seurauksena vaurioitunut rakenne.
Taudinmääritys tehdään oireiden ja röntgenkuvauksen perusteella. Leikkaushoito on ainoa mahdollinen.

DEGENERATIIVINEN MYELOPATIA

Kyseessä on etenevä selkäytimen rappeutuma, jota tavataan eniten saksan paimenkoiralla. Aiheuttaja on tuntematon.
Oireet kehittyvät viidennen ikävuoden jälkeen ja alkavat yleensä takajalkojen etenevänä liikehäiriönä. Tauti johtaa vähitellen pahenevaan halvaantumiseen. Oireet siirtyvät taudin edetessä myös etujalkoihin.
Tyypilisesti tautiin ei liity kipuoiretta. Parantavaa hoitoa ei ole. Oireita voi lievittää lääkehoidolla taudin alkuvaiheessa, mutta pidemmän aikavälin ennuste on huono.

MURTUMAT JA SIJOILTAANMENOT

Syntyvät yleensä vamman seurauksena. Sijainti tavallisimmin lantion tai rintarangan alueella.
Oireet ja ennuste riippuvat muutoksen luonteesta ja hermokudokseen
kohdistuneen vamman asteesta. Röntgentutkimus tulee suorittaa erityisen varovasti, jottei lisävaurioita aiheuteta.
Jos neurologiset oireet ovat vähäisiä, voidaan käyttää lääkehoito ja mahdollisesti ulkoista tuentaa. Vakavien oireiden kyseessä ollen leikkaushoito on ainoa mahdollinen. Leikkaushoito on vaativaa ja varsinkin yli 20 kg painoisilla koirilla ennuste on varauksellinen.

KASVAIMET

Useita kasvaintyyppejä tavataan sekä nikamissa että hermokudoksessa. Useimmiten kyseessä iäkkäät yksilöt, muttei välttämättä. Nikamakasvaimet usein etäispesäkkeitä muualta elimistöstä.
Leikkaushoito ainoa mahdollinen. Ennuste riippuu kasvaimen sijainnista.
Useimmiten ennuste huono tai toivoton.

RAKENTEELLISET EPÄMUODOSTUMAT

- Hemivertebra: Nikamarungon puoliskojen epätäydellinen luutuminen
- Skolioosi: Selkärangan vääntyminen sivusuunnassa
- Kyfoosi: Kyttyräselkäisyys
- Lordoosi: Notkoselkäisyys
- Blokkinikama: Viereiset nikamat eivät ole erillään toisistaan. Syynä välilevyn kehityshäiriö
- Nikamien fuusioituminen: Kahden tai useamman nikamavälin luutuminen
- Spina bifida: Ydinkanavan epätäydellinen sulkeutuminen. Tavallisselkärangan takaosassa kondrodytrofisilla roduilla.

SELKÄRANGAN OD

OD on kuvattu selkänikamiin kohdistuvana, tällöin se muistuttaa oireiltaan muita selkäsairauksia. Selän OD on harvinainen.

MUUT HOITOMUODOT

Osassa selkäsairauksia saavutetaan hyviä hoitotuloksia mm. kiropraktiikalla, fysioterapialla ja akupunktiolla. Yleissääntönä voidaan pitää sitä, että voimakkaasti kompressiiviset sairaudet ovat huonompia kohteita näille hoidoille, myös riskit ovat suurempia.
Voimakkaat neurologiset oireet ovat myös varovaisuutta edellyttävä löydös. Hyvä tutkimus ensin eläinlääkärin toimesta on perusteltu, tällöin suljetan pois tilat, joissa ko. hoidot eivät missään tapauksessa auta tai voivat pahentaa oireita. Selkäsairauksien akuutissa vaiheessa manipulaatiohoitoihin liittyy selvä riski, ne soveltuvat paremmin kroonisten kiputilojen hoitoon