Tässä artikkelissa on tarkoitus käsitellä epilepsiaa, sen syitä, kliinisiä oireita ja hoitoa, sekä lyhyesti muita kouristuskohtauksia aiheuttavia sairauksia koirilla.

ELL Sirpa TeikariSeinäjoen Eläinklinikka(lainattu kirjoittajan luvalla Belgianpaimenkoirat-lehdestä)

"Artikkeli on julkaistu Basset Bulletin 1/1999"

EPILEPSIA - MITÄ SE ON?

Kouristuskohtaus (engl. seizure, fit, convulsion) on aivoperäinen, äkillinen, lyhytaikainen, tahdosta riippumaton käytöshäiriö, johon liittyy mm. häiriöitä liikuntakyvyssä (kouristukset, pakkoliikkeet, liikuntakyvyn menetys) ja tajunnan asteen vaihtelua.Kouristuskohtaukset voidaan jakaa fokaalisiin ja yleistyneisiin kohtauksiin. Fokaalisessa kohtauksessa aivojen toiminta on häiriytynyt vain pieneltä alueelta, ja oireet riippuvat alueen sijainnista aivoissa. Kohtaus voi ilmetä esim. pään kääntämisenä, sokeutena, aggressiivisuutena, huutamisena, nuolemisena jne. Jos aivojen toiminnan häiriö leviää koko aivojen alueelle, puhutaan yleistyneestä kohtauksesta. Yleistynyt kohtaus on koirilla yleensä suuri kohtaus (grand mal): kohtausta edeltää ns. aura eli hetki, jolloin koirasta saattaa nähdä, että sille on tulossa kohtaus. Tällöin koira voi käyttäytyä levottomasti, hakea turvaa tms. Varsinainen kohtaus kestää yleensä 2-3 minuuttia, koira kaatuu ja on tajuton, jalat jäykistyvät yleensä suoriksi ja koiralla voi olla juoksun kaltaisia pakkoliikkeitä. Lisäksi koira saattaa kiristellä hampaitaan, kuolata, virtsata ja ulostaa. Kohtausten mentyä ohi kestää muutamasta minuutista useaan tuntiin ennen kuin koiran vointi on taas normaali. Pieni kohtaus (petit mal) kestää vain muutamia sekunteja ja on koiralla harvinainen. Tällainen kohtaus on lyhyt poissaolo- tai lihasvelttouskohtaus. Aivoperäisen kouristuskohtauksen syy on pieni joukko epänormaaleja hermosoluja, jotka spontaanisti ja hallitsemattomasti lähettävät signaaleja. Jos nämä tarkoituksettomat signaalit leviävät koko aivojen alueelle, seuraa yleistynyt kouristuskohtaus. Joidenkin yksilöiden aivot ovat herkemmät, ja jo vähäinen joukko epänormaaleja hermosoluja saa aikaan kouristuskohtauksen. Toisten, ns. terveitten yksilöitten, kouristuskynnys on korkeampi ja tällöin vaaditaan suurempi stimulus kohtauksen aikaansaamiseksi. Perinnöllistä epilepsiaa sairastavilla koirilla tämä kouristuskynnys on jo syntymässä määrätty matalaksi, mutta ns. terveetkin yksilöt saattavat ruveta saamaan kohtauksia jos niiden kouristuskynnys esim. myrkytyksen takia alentuu.

EPILEPTISTEN KOHTAUSTEN SYYT

Epilepsia voi olla perinnöllistä, mutta se voi johtua myös muista syistä, ja muita syitä on lukemattomia. Esim. kehityshäiriöt (vesipää ym.), perinnölliset aineenvaihduntasairaudet, infektiot (penikkatauti ym.), aineenvaihdunnalliset häiriöt (verensokerin lasku, maksaviat, munuaisviat, kalsiumin puute veressä, akuutti haimatulehdus, hapen puute veressä - sydänvika ym. ym.), myrkytykset, onnettomuudet, verenkiertoelimistön häiriöt ja kasvaimet. Kouristuskohtauksia tutkittaessa pyritään sulkemaan pois kaikki tunnetut kohtausten syyt, ennen kuin päätellään koiran sairastavan perinnöllistä epilepsiaa. Epilepsian syitä selvitettäessä on tärkeää ottaa huomioon koiran ikä, rotu, kohtauksia edeltävät tapahtumat, onnettomuudet ym. ja kohtauksien luonne. Lisäksi voidaan tehdä erilaisia tutkimuksia, joilla voidaan selvittää , löytyykö koirasta epänormaaliuksia, jotka kenties voisivat selittää epileptiset kohtaukset. Tällaisia tutkimuksia ovat mm. kliininen neurologinen tutkimus, veri- ja virtsanäytteet, aivoselkäydinnestenäytteet, silmänpohjan tutkimukset, röntgentutkimukset, aivojen magneettikuvaus, aivojen ja sydämen sähköiset käyrät (EEG ja EKG) sekä vasta-ainetutkimukset. Monet näistä tutkimuksista ovat kalliita ja käytännöllisesti katsoen mahdottomia suorittaa, koska välineitä eläinten tutkimiseksi ei ole tai diagnostiikka on puutteellista. Kaikkien mahdollisten tutkimusten tekeminen olisi kuitenkin tärkeää jotta koirasta voitaisiin suurimmalla mahdollisella varmuudella sanoa, että se sairastaa perinnöllistä epilepsiaa. Kun eläinlääketieteellinen kirjallisuus käsittelee epilepsiaa, tarkoitetaan yleensä yleistyneitä kouristuskohtauksia, jotka lähes aina koiralla ovat suuria, grand mal-kohtauksia. Fokaaliset kohtaukset viittaavat kirjallisuuden mukaan hankittuun syyhyn.

EPILEPSIAA SAIRASTAVAN KOIRAN HOITO

Epilepsiakohtaus kestää yleensä vain pari minuuttia, eikä vaadi erityistoimenpiteitä. On vain huolehdittava, ettei koira loukkaa itseään kouristellessaan. Jos kohtaus kestää normaalia kauemmin tai jos kohtaus tuntuu lakkaavan ilman, että koira palaa tajuihinsa ja alkaa sitten taas uudelleen, ota yhteyttä eläinlääkäriin, koska pitkittynyt kohtaus (ns. status epilepticus) voi olla hengenvaarallinen. Jokainen kohtaus kannattaa merkitä kalenteriin, koska myöhemmin voi olla vaikeaa muistaa, miten usein kohtauksia oikein on ollutkaan. Epilepsiaa hoidetaan ensisijassa hoitamalla taudin syytä, esim. munuaisvikaa. Jos mitään hoitokelpoista syytä ei ole löytynyt, voidaan kohtauksia harventaa lääkkeillä. Lääkkeitä ei yleensä käytetä, jos koira saa kohtauksia vain kerran kuussa tai harvemmin. Joskus kuitenkin kohtaukset voivat olla niin rajuja, tai koiran käyttäytyminen niin häiritsevää (esim. agressiivisuus), että lääkitys on paikallaan, vaikka kohtauksia tulisi harvoinkin. Lääkitykselläkään ei voida auttaa kaikkia epilepsiaa sairastavia koiria, noin 20-30 % potilaista saa hoidon aikanakin kohtauksia liian usein. Tehokas ja koiralle sopiva lääke harventaa kohtauksia ja vähentää niiden voimakkuutta, mutta joskus joudutaan kokeilemaan useita lääkkeitä ja annoksia ennen kuin sopiva yhdistelmä löytyy. Lääkkeillä saattaa olla sivuvaikutuksia, koira voi olla esim. väsynyt ja monet lääkkeet vaikuttavat maksan toimintaa huonontavasti. Joillakin koirilla kiima-aika voi lisätä kohtausten esiintymistiheyttä, ja koira kannattaa tällöin steriloida.

EPILEPSIAA SAIRASTAVAN KOIRAN ENNUSTE

Epilepsiaa sairastava koira elää yleensä lyhyemmän aikaa kuin terve koira. Kohtauksilla on lääkityksestä huolimatta taipumuksena tihentyä ja pahentua, ja lääkkeiden sivuvaikutuksetkin voivat sairastuttaa koiran. Sopivalla lääkityksellä kohtausten väli saadaan kuitenkin pitkäksi ja kohtausten välillä koira yleensä voi erinomaisesti. Epilepsiaa sairastavaa koiraa ei tule käyttää jalostukseen, ellei vuorenvarmasti ole todistettu, että epilepsia on hankittua.

MUITA KOHTAUKSIA

Lyhyt velttouskohtaus, pyörtyminen (eng. syncope), voi johtua esimerkiksi sydämen toimintahäiriöstä. Kliiniset oireet johtuvat tällöin yleensä verenkiertohäiriöstä ja aivojen lyhytaikaisesta hapenpuutteesta. Pyörtymisen sijasta oireina saattaa olla ahdistusta, tärinää, sekavuutta, heikkoutta, läähätystä ja kouristuksia. Sydämen toimintahäiriö voi johtua primaarisesta sydänsairaudesta kuten läppäviasta tai infektiosta, mutta muutkin sairaudet voivat aiheuttaa rytmihäiriöitä, tällaisia sairauksia ovat esim. hengitystiesairaudet, kilpirauhashormonin puute tai ylimäärä sekä krooninen oksentelu ja ripuli. Myös kipu ja kuume voivat aiheuttaa rytmihäiriöitä. Koiran sydämen rytmi ei normaalisti ole täysin tasainen, vaan siinä voidaan havaita vaihtelua sisään ja uloshengityksen tahdissa. Kaikki varsinaiset rytmihäiriöt eivät ole siis patologisia, vaan normaalilla koirallakin voidaan todeta esim. lieväasteista sinusrytmin vaihtelua tai matala-asteisia A-V blokkeja. Kirjallisuudessa on mainittu, että myös psyykkiset tekijät, kuten stressi, voivat aiheuttaa lieviä kohtauksia koiralla aivan kuten ihmiselläkin. Koira voi stressaantua esimerkiksi joutuessaan kovan fyysisen rasituksen kohteeksi (metsästys tms.) tai jos omistaja painostaa sitä vaatimalla siltä liikaa. Ampuma-arkuudesta johtuva pelästyminen voi johtaa pyörtymiseen ja valeraskaus saattaa aiheuttaa narttukoiralla huomattavia käyttäytymismuutoksia. Muutamilla roduilla on tavattu rotutyypillisiä neurologisia sairauksia, joiden syy on epäselvä. Tällainen sairaus on esim. Cavalier King Charles spanielien ajoittainen heikkous, jolloin 8-18 KK ikäisillä koirilla esiintyy epänormaalia käyttäytymistä, jäykistymistä, "kärpästen" nappailua ja takapään puremista. Syy on tuntematon ja diazepaami helpottaa oireita.

YHTEENVETO

Epileptiset kohtaukset ovat aivoperäisiä kohtauksia, jotka koiralla ovat yleensä yleistyneitä, suuria (grand mal) kohtauksia, jolloin koira menettää tajuntansa ja kouristelee. Epileptiset kohtaukset voivat olla myös lievempiä paikallisia tai yleistyneitä pieniä (petit mal) kohtauksia, mutta nämä ovat koiralla harvinaisia. Epilepsia voi olla hankittua tai perinnöllistä ja diagnoosiin päästään tutkimalla, sairastaako koira jotakin epilepsiaa aiheuttavaa sairautta. Jos tällaista sairautta ei löydy, todetaan koiran sairastavan itsesyntyistä, perinnöllistä epilepsiaa. Tervuereneilla esiintyy perinnöllistä epilepsiaa, ja tutkimuksissa on todettu, että jos kaksi sairasta koiraa risteytetään, saa 84,6 % niiden pennuista epilepsiakohtauksia ennen kahden vuoden ikää. Terveiden koirien pennuista saa kohtauksia vain 4,3 % kaksivuotiaaksi mennessä. Jos koirasi on saanut useita selviä kohtauksia, vie se eläinlääkärille, jossa kliinisellä tutkimuksella, veri- ja virtsanäyttein sekä röntgentutkimuksin koetetaan selvittää oireiden syy. Jos eläinlääkärilläsi on käytössään EKG-laite, voi pyytää häntä ottamaan sydänkäyrän ja arvioinnin jälkeen lähettämään sen ELL Tarja Hyttiselle Outukumpuun. Hän tutkii belgianpaimenkoirilla esiintyviä kohtauksia, joiden syyksi hän epäilee sydämen rytmihäiriöitä. Jos koirallasi on ollut selviä epileptisiä kohtauksia, joiden syy ei ole selvinnyt, voi koirasi sairastaa perinnöllistä epilepsiaa, eikä sitä pidä enää käyttää jalostukseen.

EPILEPSIA MEIDÄN RODUISSAMME

Annukka Harvala:
Epilepsiaa esiintyy monissa koiraroduissa - toisissa enemmän, toisissa vähemmän. Yhdistykseemme kuuluvissa roduissa sairautta on todettu ainakin basset houndeilla. Muutama vuosi sitten tehdyn sairauskartoituksen mukaan epileptisiä kohtauksia saaneita basset houndeja oli viisi. Olen kuitenkin kuullut, että epileptisiä kohtauksia saaneita koiria on myös pbgv-rodussa, vaikka näitä ei sairauskartoituksessa ilmoitettu. Muista roduistamme ei ole raportoitu yhtään tapausta